Kiertokoulu Pyhännällä

 

Kiertokoulu oli koulumuoto, jossa omaa koulurakennusta ei ollut, vaan opettaja liikkui kylästä toiseen opettamassa lapsia siten, että koulurakennuksena toimi yleensä jokin kylän taloista, kievari tai esimerkiksi pappila. Kiertokoulutoiminta alkoi Suomessa 1600-luvulla puhdasoppisuuden aikana. Juhana Gezelius vaati rovasteja hankkimaan seurakuntien kiertokouluihin opettajia. Kiertokoulu oli suosittu varsinkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.^[1] Kiertokoulut lakkautettiin asteittain kansakouluasetuksen myötä 1860-luvulla ja oppivelvollisuuden tultua voimaan vuonna 1921, johon asti kiertokoulu oli tärkeä alkuopetuksen järjestäjä.

Kiertokoulun oppiaineet olivat lukeminen, luvun lasku, kirjoittaminen, virsien laulaminen ja kristinopintaito. Lukutaito oli kuitenkin lähinnä vain Katekismuksen ulkolukua eikä ymmärtävän lukemisen opettelua.

Kiertokouluissa oli ihmisiä lapsista aikuisiinkin. Opettajana toimi usein lukkari. Apupappien ja edistyneempien nuorien johtamia kiertokouluja kutsuttiin maan pohjoisimmissa osissa katekeettakouluiksi. Kiertokoulujen lakkauttaminen alkoi 1920-luvulla kun kansakoulun käynti tuli pakolliseksi. Viimeinen kiertokoulu lakkautettiin Puumalassa vuonna 1951. Viimeisenä opettajana toimi Anni Hämäläinen, joka oli valmistunut kiertokoulunopettajaksi Raudaskylän kristillisestä opistosta ja oli Puumalan seurakunnan ylläpitämässä kiertokoulussa opettajana 18 vuotta.

Kansakouluun siirtymistä kohtaan tunnettiin epäluuloa sekä papiston että talonpoikaisväestön keskuudessa. Kiertokoulu oli vanha ja turvallinen järjestelmä. Kansakoulun pelättiin vieroittavan koululaiset ruumiillisesta työstä. 

 

 

Isoäitini Anna-Maria on käynyt kiertokoulua neljä vuotta Pyhännällä Pohjois-Pohjanmaalla. Hän oli syntynyt vuonna 1920.  Hänestä tuli Kuusaan Ruhaperälle maatalon emäntä, kun hän meni naimisiin naapurin nuoren miehen kanssa. Anna-Mari synnytti yhdeksän lasta, jotka viisi tytärtä hän kasvatti murrosikäisiksi siis 13-vuotiaiksi maatalossa. Sen jälkeen tyttäret hakeutuivat lastenhoitajiksi Meri-Lappiin Kemiin. 

Anna-Marian ensimmäisen pojan syntymä tapahtui Oulussa synnytyssairaalassa. Eeva ja meni samassa taxissa äitinsä kanssa Ouluun. Kolmanneksi vanhin tytär Elina oli 14-vuotias ja halusi lopettaa yrittäjä perheen lasten hoidon rengasliikkeen yrittäjällä ja lähti kotiin Kuusaalle auttamaan äitiään häntä esikois poikansa hoidossa. Kotona olivat vielä pikkusiskot Maija ja Kaija. Isosisko Eija oli 16-vuotias. Anna-Marian naapurissa asuivat maatalossa hänen äitinsä  Hilma os. Kopola ja isäntä Yrjö Piiponniemi hoitaen lehmämaatilaansa. Väinö aviomies ei ollut käynyt kiertokoulua. Hän oli lopettanut koulun käynnin 1. päivään, kun koulukaverit olivat väitteneet Väinön maitopullossa olevan kurria, kun hänen lasipullonsa repussaaan oli ollut vihreä. Väinön isä Hermanni jr. ja hänen uusi vaimonsa Iida olivat silloin hänen vanhempansa. Väinön äiti oli kuollut lapsi vuoteeseen nuorimmaisensa Kertun jäädessä vauvaksi ilman äitiänsä hoivaa. Hermannin isoäiti os. Parkkila hoiti Hermanni jr. lapsia. Perhe asui silloin Jokelan kylässä.

Väinö oli syntynyt v. 1910.