Kilpisjärvi Matkamessuilla 2023 Messukeskus

https://youtu.be/ZMiSjvTF8T8 

https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2015/09/16/onko-tassa-suomen-kaunein-maisema/

 Kilpisjärvelle jos jonnekin haluaisin mennä, tosin lämpöseen aikaan. Nyt siellä on -37 asteen pakkasia, se on liikaa minulle. Tykkään enemmän aurinkoisista päivistä. 

Kesällä Kilpisjärvellä on yötön yö. Paikalliset kertookin, että turistit etelästä, kun tulee sinne kyselee miksei kaupat eikä mikään paikka ole auki. Syyksi useinmiten selviää, se etteivät he ole ymmärtäneet katsoa kelloa vaan aurinkoa, joka on ylhäällä ja on ollaan auringon valossa vaikka kello näyttää, että on yöaika.

Kilpisjärven ja käsivarran Lapin maisemet ovat kokemisen arvoiset, luonto siellä on karun kaunista. Puita ei liioin ole. Kuusikot löytyvät paljon alenpaa Suomesta, jonkin verran mäntyjä voi nähdä ja vaivaiskoivuja. 

Eläimistö on toisenlainen. Kilpisjärvellä on poroja enemmän kuin ihmisiä, heitä on runsas sata vakituista asukasta. 

Halti (toisilta nimityksiltään Haltia, Haltitunturi tai Haltiatunturi, aikaisemmin myös Haltiotunturi, pohjoissaameksi Háldi, ruots. Haldefjäll) on Skandeihin kuuluva tunturi Suomen ja Norjan rajalla. Suomen korkein kohta (noin 1 324 m) sijaitsee Haltilla.

Haltilta on itäisintä Ruijaa lukuun ottamatta linnuntietä lyhin matka Suomesta Pohjoiselle jäämerelle, Kaivuonon perukan Pirttivaaran kylään: runsas 27,5 kilometriä.

Haltin Suomen puoleinen osa kuuluu Enontekiön kuntaan, Norjan puoleiset osat Kaivuonon ja Raisin kuntiin. Haltin korkein huippu Ráisduattarháldi (1 361 m; 69°19′25″N, 021°16′42″E ) sijaitsee Norjan puolella vajaa kaksi kilometriä Suomen korkeimmasta kohdasta pohjoiseen.^[3] Halti on ollut saamelaisille pyhä. 

Saamelaisten pyhä tunturiseutu

Haltin alue on ollut saamelaisille pyhää seutua ja sen alueella on ollut useita seitoja. Taustalla on ollut alueen luonnonolosuhteet ja tunturisaamelaisille keskeinen sijainti. Haltin tuntumasta saavat alkunsa monet Käsivarren alueen vesistöistä. Pienistä puroista kasvaa vähitellen välijärvien kautta pikkujokia (johka), jotka muuttuvat vähitellen suuriksi valtavirroiksi (eno). Näistä tärkein ja tunnetuin esimerkki on pitkä vesireitti Haltilta Pohjanlahteen: Háldijávri – Govdajohka – Pitsusjärvi – Bihčosjohka – Vuomakasjärvi (Vuopmegašjávri) – Vuomakasjoki (Vuopmegašjohka) – Meekonjärvi – Skádjajávri – Jogašjávri – Porojärvi – Poroeno – Lätäseno – Muonionjoki – Tornionjoki ja lopulta Perämeri (Pohjanlahti). Vesistöt taas ovat olleet aiemmin tärkeä kulkureitti ja elämänlähde kalasaaliiden muodossa. Vesistöjen lisäksi Haltin alueella on ollut laajan tunturialueen parhaat jäkälämaat. Tämä taas on ollut poronhoidosta elinkeinonsa saaneille tunturisaamelaisille merkittävä seikka. Lisäksi Haltin kautta on kulkenut vanha jutamisreitti (vaellusreitti) eteläisten metsäalueiden ja Jäämeren rannikon (Ruijan) välillä.

Saamelaisilla oli pyhiä palvontapaikkoja, seitoja, varsin runsaasti. Teoksessaan "Seitoja ja seidan palvontaa" Samuli Paulaharju kuvaa Haltin merkitystä saamelaisille (Paulaharju käyttää termiä lappalainen): "Koko tunturi saattoi tulla suureksi pyhäksi paikaksi, varsinkin jos sen hoivissa oli voimallisen jumalan asuinsija, Seitapahta, Seitáutsi, taikka jokin muu jylhä tunturikorso, johon uhraukset toimitettiin." Tällaisena tunturina Paulaharju mainitsee mm. Haltin. Haltilla oli porosaamelaisille aivan käytännöllinen merkitys, jota Paulaharju kuvaa seuraavasti: "Luoteisessa Norjan rajalla on toiselle tuhannelle nouseva Haldde, vanhojen lappalaisten palvoma tunturi. Kesällä räkän aikana Käsivarren lappalaiset kokoontuvat poroineen Haldden lähimaille. Ja lappalaiset joikaavat suuresta tunturistaan:

Keväällä porot hajoovat,

mutta kyllä sitten Haldii ne kokoo,

kun sääski alkaa liikkua."

 

Vaeltaminen Haltille

Haltille pääsee useita eri reittejä, kesällä kävellen ja talvella hiihtäen. Suomen puolelta tavallisin lähtöpaikka on Kilpisjärvi, josta matka Kalottireittiä pitkin Haltille on noin 55 kilometriä. Tällä reitillä kuljetaan useiden Käsivarren kuuluisien nähtävyyksien ohi. Näitä ovat mm. Meekonlaakso jylhine pahtaseinineen, erikoinen Saivaara sekä Pitsuskönkään vaikuttava vesiputous. Haltin juurella on uudehko autiotupa/varaustupa. Monet vaeltajat käyvät Haltilla läheiseltä Pitsusjärven autiotuvalta, josta matkaa Haltin huipulle on Kalottireittiä pitkin noin 12 kilometriä. Pääosa matkasta on loivaa nousua ja vain viimeiset kilometrit ovat jyrkkää kapuamista. Haltille nousuun ei tarvita kiipeilyvarusteita.

Vaihtoehtoisia lähtöpaikkoja Haltin vaellukselle ovat Norjan puolella Gálggojávri talvella tai Didnujoki kesällä. Näistä kummastakin noustaan yleensä Didnujokivartta ensin Lossujärvelle ja edelleen Urtasjokilaaksoa seuraten itään Pitsusjoelle saakka. Sieltä käännytään Kalottireitille kohti pohjoista ja Haltia. Kolmas Norjan puolella oleva usein käytetty lähtöpaikka on Guolasjávri, jonne pääsee heikkokuntoista tietä pitkin autolla. Tien päästä on matkaa Haltille alle kymmenen kilometriä.

Tarujen tunturit

Asko Kaikusalo on kirjoittanut tarinan Tarujen tunturit. Se sijoittuu myyttiseen menneisyyteen, jossa jättiläiset asuttavat Käsivarren seutua. Tuossa tarinassa Halti kuvataan mahtavana Haltin äijänä, Haltin jättiläisheimon johtajana. Itse tarina keskittyy jörön Saanan ja hänen kauniin morsiamensa Malla-neidon häihin, joita vietetään Porojärven kirkolla. Rukkaset saanut kilpakosija, Ruotsin Pältsa, tulee kutsumattona häihin mukanaan häijyt pohjanakat, Jäämeren velhot. Näiden taika riistäytyy käsistä aikaansaaden valtavan jäävyöryn, joka peittää lopulta kaikki jättiläiset. Hääväki pakenee ja Mallan ja hänen äitinsä kyynelistä syntyy Kilpisjärvi. Lopulta vuosituhansia myöhemmin jäämassat sulavat paljastaen paikoilleen jähmettyneet jättiläiset. Häistä aikoinaan paenneen lapinväen vaatteet repeilivät tuiverruksessa ja verhosivat rinteet, laet ja laaksot. Joka syksy sama väriloisto tulvehtii tunturiin ruskan muodossa ja muistuttaa näin kauan sitten dramaattisesti päättyneistä hääjuhlista.^[20] Tarina Tarujen tunturit on ollut alkuna myös Taiskan Syksyn sävelessä vuonna 1976 esittämälle kappaleelle ”Haltin häät”.

Olen Taidelukio aikoina minulla oli läheiset suhteet Mallaan ja Sallaan. Nyt ymmärrän miksi.  Oman tyttären syntymän aikoihin sain ristiäislahjana isältäni kummilukissa lahjana lapseni kummisedältä Torniojoki seudun lusikan, johon isäni oli työhuoneessan kaivertanut poron ja ahkion, ja siihen pienen lapsen. Hänen isoisänsä suku on iso saamelaissuku. Dna-testin mukaan minussa on saamelaisverta, norjan ja ruotsin alueelta löytyy sukua. Isoisoni asui perheensä kanssa nälänhätä aikoihin 1800-luvulla Norjan Alattiossa monilapsisen perheensä kanssa. Norjassa sukuni nimi alkaa G-kirjaimella. 

Äitinikin nuoruus vuodet liittyvät Muonioon. Hänen äitinsä siskon perhe asui Muoniossa, missä hänen miehensä oli Kuorma-auto yrittäjä, tädillä oli 2 pientä lasta, jota äitini oli tätinsä apuna hoitamassa siellä Muoniossa.

 

 

 

 

 

https://enontekiolapland.com/